Pentuja, meillä on paljon pentuja

Keskiviikkona alkoi odottelu raastaa hermoja ja varmuuden vuoksi varasin seuraavalle aamulle ajan lääkäriin koska ensimmäisestä astutuksesta oli tuolloin 67vrk ja viimeisestä 62vrk. Kun mitään merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ei ollut, ja aavistelin ison pentueen olevan tulossa, aloin pelätä laiskaa kohtua, supistusheikkoutta jne. Lääkäri tutki Alman, sisätutkimuksessa kohdunkaula oli vielä niin kaukana ettei tuntenut sitä. Ultrassa näkyi pienien sydänten sykkeet. Otimme vielä röntgenkuvan ja mitä siinä näkyikään: ainakin 8-9 pientä kalloa ja vetskaria. <3 Ihan alkoi jo jännittää Alman puolesta!

Kaikessa rauhassa palasimme siis kotiin odottelemaan ja minä läksin töihin. Illalla oli vielä työmeno tiedossa mutta Jukka onneksi kotona. Pikaisesti käväisin työpäivän jälkeen vaatteet vaihtamassa ja Alma oli hieman levottoman oloinen. Jukka laittoi illan mittaan viestiä että kovasti petiä peuhattiin. Kotiuduin yhdentoista jälkeen, käytiin vielä lenkillä ja virittelin pedin itselleni pentuhuoneeseen. Kaikessa rauhassa kävi Almakin nukkumaan ja arvelin että näinkö tässä mitään kuitenkaan tapahtuu.

Klo 3.50 heräsin Alman raapiessa porttia, ulos oli asiaa. Vatsa tyhjeni ja vähän jo läähätytti. Käytiin kuitenkin kumpikin takaisin pedeillemme nukkumaan. Ja vain hetekä myöhemmin, klo 4.20 heräsin vienoon vikinään. Mamma oli kaikessa hiljaisuudessa pyöräyttänyt jo kaksi pientä palleroa. <3
Pikainen punnitus pentusille ja tärkeimmät tiedot vihkoon ylös: ensimmäiset pennut syntyivät/huomattiin klo 4.20 ja viimeinen syntyi klo 8.01. Kymmenen pientä eestiläisen pentua! Kuusi urosta ja neljä narttua joista yksi syntyi kuolleena. Röntgenkuvasta jo katsoin että yksi kallo on selkeästi paljon muita pienempi, joten osasin jo hieman odottakkin ettei kaikki ehkä selviä. Pentujen painot olivat 211-315g. Teen vielä myöhemmin erillisen päivityksen johon tulee tarkemmat tiedot jokaisesta pennusta.

Mamma pentuineen voi hyvin, painot nousevat ja tyytyväinen yninä kuuluu pentulaatikosta.